Minun tarinani suomen kielen oppimisesta / Enemmän pitäisi tehdä suomen kielen suojelemiseksi Suomessa

Minun tarinani suomen kielen oppimisesta

Tosi moni kysyy, miten mä opin suomea, joten tässä pieni tarina niille, jotka ei vielä tiedä. Oon ollut vuosia iso Dallas Stars fani, ja kun siel on niin monta huippusuomalaista pelaajaa, niin aloin myös tykkäämään Suomesta. Kun kaikki lempipelaajat tulee yhdestä maasta, onhan se vähän niin, et siihen maahan liittyy jollain tavalla.

Olin gradussa, kun COVID-19 iski ja kaikki meni etäopetukseen. Mun kämppikset meni kotiin, mut koska mä oon kanadalainen, en voinut ihan noin vaan palata kotiin. Mulla oli kova ikävä Kanadaa, ja se, etten päässyt kotiin, satutti. Samaan aikaan näin Instagramissa Roope Hintzin ja Miro Heiskasen postauksia, joissa oli suomalaista musiikkia. Se kuulosti tosi hyvältä, joten aloin kuunnella enemmän suomalaista musiikkia. Se oli hyvä pakopaikka pandemian ja Yhdysvalloissa jumittamisen tuskalle. Musiikin kautta pystyin "matkaamaan" Suomeen, ja aika nopeasti koko mun soittolista oli täynnä suomalaista musaa. Halusin ymmärtää sanat, mut ei mul ollut aavistustakaan siitä, mitä ne tarkoitti. Niinpä aloin opiskella suomea.

Aloin Helsingin yliopiston verkkokurssilla, lainasin muutaman kirjan kirjastosta ja kokeilin Duolingoa. Duolingo meni kuitenkin nopeasti sivuun, koska se ei tuntunut kovin käytännölliseltä. En ole vieläkään koskaan tarvinnut sanoa "minä olen velho" tai "tämä undulaatti on vihreä!" Plus Duolingo jätti paljoo tärkeitä kielioppisanoja ja rakenteita välistä.

Pandemian aikana mulla oli paljon aikaa, koska kaikki oli etäopetuksessa. Jatkoin sanojen opettelua, ja mitä enemmän ymmärsin musiikkia, sitä enemmän se alkoi puhua mulle. Yks biisi, Pohjola Olli Haloselta, sai mut täysin vakuuttuneeksi – se kuulosti kodilta. Kun aloin oppia sanat, se tuntui kuin löytäisin palan itseäni, ja siitä tuli mun eniten kuunneltu biisi vuosiksi.

Kun elämä alkoi olla kiireisempää, en pystynyt enää niin paljon opiskelemaan, joten päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa: aloin elää suomalaista elämää Amerikassa. Vaihdoin kaikki mun laitteet suomeksi, mikä oli aluksi aika hankalaa, mutta ajan myötä aloin yhdistää sanoja tekemisiin, enkä koskaan vaihtanut niitä takaisin englanniksi. Aloin myös kuunnella Radio SuomiPopia töissä ja lukea suomalaisia uutisia. Kun vaihdoit laitteiden kielen suomeksi, sain aina suomenkielisiä hakutuloksia. Aluksi yritin etsiä englanninkielistä Wikipediaa, mut lopulta alkoi tuntua helpommalta lukea suomenkielisiä sivuja. Se pakotti mut oppimaan.

Vuonna 2023, kun maailma avautui, päätin, että nyt on aika lähteä Suomeen. Varasin matkan marraskuulle. Kun saavuin Suomeen, olin valmistautunut siihen, et tulisin tuntemaan itseni ulkomaalaiseksi, mut yllättäen huomasin, et olin oppinut suomea enemmän ku luulin. Pystyin lukemaan ja ymmärtämään kylttejä, ja vaikka paljon oli vielä opittavaa, pärjäsin arjessa ilman ongelmia. Se tuntui kodilta heti alusta asti.

Muuton jälkeen oon jatkanut oppimista, erityisesti puhukielen ymmärtämistä. Valitsen aina suomenkielisen vaihtoehdon kaikessa, ja se on auttanut vielä enemmän uppoutumaan kieleen. Lopulta tulee vaihe, jolloin ei enää käännä kaikkea takaisin äidinkieleen. Muistan, kun se tapahtui mulle... se oli mahtavaa. Ei kauaa sen jälkeen aloin uneksia suomeksi ja käyttää kieltä enemmän ihan luonnostaan, jopa englanninkielisissä työpalavereissa.

Se on ollut pitkä matka, mutta suomen kielen opiskelu oli yks parhaista päätöksistä, joita oon koskaan tehnyt. Se on antanut mulle mahdollisuuden integroitua Suomeen jo ennen kuin pääsin tänne, ja sen takia ei ole tuntunut ulkopuoliselta. Se auttoi mua ymmärtämään kulttuuria, toimimaan yhteiskunnassa ja saamaan mahtavia ystäviä, joita voin pitää perheenä.

Helsinki-vantaan lentoasema

Enemmän pitäisi tehdä suomen kielen suojelemiseksi Suomessa

Mä kävin just reissussa Helsingistä Varsovaan, Puolaan, mun lempparilentoyhtiöllä Finnairilla, ja oli yks kokemus, joka jäi vähän vaivaamaan. Se on juttu, josta oon halunnut kirjoittaa jo jonkin aikaa, ja se liittyy siihen, miten paljon enemmän englantia oon alkanut nähdä tääl, vaikka oon vasta tullut Suomeen loppuvuodesta 2023.

Täytyy sanoa, et kun varaa lennon Finnairilla, niin kyllä sitä vähän niinku odottaa, et palvelua saa suomeksi. Mun lento Varsovaan oli muuten tosi hyvä, miehistö oli ihan mahtava, mut se ei sit oikeesti ollukaan Finnairin lento, vaikka se myytiin ja markkinoitiin sellasena. Koneessa sanottiin kyl, että tää on Finnairin lento, mut joku kolmannen osapuolen firma sitä operoi.

Tää sinänsä ei oo mikään harvinaisuus, mutta se yllätti tosi paljon, että suomen kieltä ei kuulunut missään. Ei yhtään kuulutusta, ei sanaakaan suomeksi... paitsi sillon, kun varasin lipun.

Tiedän, että moni suomalainen puhuu tosi hyvää englantia, mutt moni, varsinkin vanhemmat, ei puhu, eikä siinä oo mitään hävettävää. Jos itse puhuisin vaan suomea ja olisin varannut Finnairin lennon, niin ois kyllä aika epämukava fiilis, jos koko lento olis pelkkää englantia. Ja sit kans… missä kohtaa tää menee jo turvallisuusriskiksi?

Ehkä tää liittyy vieraanvaraisuuteen tai siihen, että monet suomalaiset osaa tosi hyvää englantia, mutta on se silti vähän outoa, miten pienellä suomi ja ruotsi on kirjoitettu Helsinki-Vantaan lentokentällä verrattuna englantiin. Puolassa ja monissa muissa maissa, mis oon käynyt, paikallinen kieli on aina isoin, ja englanti sit sen alla. Ei mul oo ollu mitään ongelmia navigoida siellä, enkä oo ikinä tuntenu itteeni "epätervetulleeks" sen takii, että mun äidinkieli on pienemmällä.

Tiedän, että mä oon vielä uus tääl Suomessa, mut mä rakastan suomen kieltä. Suomi on pieni maa, meidän pitää suojella kieltä ja olla siitä ylpeempiä. Kyllä… se on vaikee oppia, mutta se on oikeesti tosi kaunis kieli, ja se surettaa mua, kun nään, miten sitä pikkuhiljaa siirretään syrjään – korvataan englannilla ruokapakkauksissa ja kirjoitetaan kyltteihin vaan pienellä jossain nurkassa.

Se lähettää aika sekavan viestin integraation tärkeydestä, ja huolettaa, et sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Suomalaisten kielitaitoa korostetaan, mut samalla yhteiskunta menee yhä enemmän englantiin, mikä on vähän outoa. Voidaan olla mukautuvia ja saavutettavia, mut silti edistää ja suojella suomen kieltä. Kuten sanotaan englanniksi: "Use it or lose it" (Käytä se tai menetä se).